Meidan Laura sanoi eilen ensimmaista kertaa kirkkaasti "aiti". Jopa niin kuuluvasti, etta mieskin sen kuuli toiseen huoneeseen saakka. Minun mielestani sana "aiti" on tullut Lauran suusta muutaman kerran jo ennen eilista, mutta mies on ollut eparoivalla kannalla. Noh, nyt sekin on sitten koettu. Lauran sanasta ei voinut erehtya..

Muutama kuukausi sitten arvuuttelimme Garyn kanssa, etta kummallakohan kielella se ensimmainen sana tulee. Fiksusti Laura osasi tehda kompromissin ja "oope" se sitten oli. Roope kun on Roope kummallakin kielella.

Eraana aamuna viime viikolla en loytanyt Lauraa mistaan. Havahduin omista touhuistani, etta ompas kovin hiljaista. Yhtakkia alkoi kuulua kovaa ahinaa----Roopen kopasta---mutta koirahan oli pihalla. Laura oli angennyt itsensa sinne ja yritti paasta peruuttamalla pois. Juttu oli niin huvittavan nakoista, etta se naurattaa vielakin. Laura on erinomainen hauskuuttaja..

Brittany-serkku laittoi Lauran istumaan joulupakettikaarojen kanssa pahvilaatikkoon. tama taisi olla mukava juttu.

Pastori siunaa Lauran 16.12.06. Laura on kuvassa pastori Timin sylissa, mikrofonin takana. Tilaisuudesta Laura sai muistoksi pienen lampaan, jonka Laura otti haltioissaan vastaan ja sai seurakunnan nauramaan. Adventtikirkossa ei kasteta lapsia, vaan heidat siunataan. Ialla ei ole merkitysta.

Brittany-serkku oli meilla viikon kylassa ennen joulua ja piti ahkerasti seuraa Lauralle. Tassa luetaan yhdessa kirjaa "I love you Daddy".

Viime vuoden tammikuussa/helmikuussa

Jouluna 2006 Laura parvorokon kourissa

Uusi vuosi on lahtenyt kayntiin sairauksien keskella. Lauralla oli parvorokko (fifth disease) ja flunssaa, mulla on sitkea poskiontelutulehdus, joka ei tunnu lahtevan mihinkaan ja Garylla on flunssaa. Huh huh! Laura sai joulun aikaan myos sahkoiskun rikkoutuneesta johdosta anoppilassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pari mustaa reikaa ihossa muistona. Kyllapa saikaytti..

Tanaan on 3.vuotishaapaiva Garyn kanssa. Miten se aika onkin mennyt niin nopeasti!? Sita aina rupeaa vuoden vaihteen tienoilla miettimaan kulunutta vuotta. Naihin aikoihin viime vuonna odottelimme malttamattomana Lauran laskettua aikaa. Kulunut vuosi oli rankka kaikkine muutoksineen, mita lapsi mukanaan tuo. Kuka sanoikaan, ettei elama muutu lapsen myota!? Ei pida ollenkaan paikkaansa.

Taytyy sanoa, etta Laura on hauskassa iassa nyt. Han seuraa mua kuin hailaivaa, leikkii piilosta, konttaa karkuun, nauraa paljon, leikkii ittekseen, antaa haleja ja pusuja, pitaa Roopelle seuraa ja juttelee kovasti. Ensimmainen sana oli "oope".